ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kuopion käräjäoikeuden tuomio 12.12.1997

Käräjäoikeus lausui virallisen syyttäjän sekä B:n, C:n, D:n ja E:n oikeudenomistajien ajamista syytteistä selvitetyksi, että A oli 21.6.1997 Kuopiossa perheensä kesäasunnolla tappanut aviovaimonsa B:n sekä alaikäiset lapsensa C:n, D:n ja E:n lyömällä lukuisilla puukoniskuilla

1. vaimoaan B:tä yhteensä 39 kertaa rintakehälle, selkään sekä oikeaan kainaloon, vasempaan käsivarteen ja vasempaan olkapäähän, mihin pistohaavoihin ja useista sisäelinten vammoista aiheutuneeseen verenvuotoon tämä oli kuollut,

2. 7-vuotiasta poikaansa C:tä 5 kertaa rintakehälle, 9 kertaa selkään ja yhteensä 4 kertaa vasempaan käteen ja olkavarteen, mihin pistohaavoihin ja useista sisäelinten vammoista aiheutuneeseen verenvuotoon tämä oli kuollut,

3. 5-vuotiasta poikaansa D:tä käsiin 3 kertaa, 12 kertaa rintakehälle ja 11 kertaa selkään, mihin pistohaavoihin ja useista sisäelinten vammoista aiheutuneeseen verenvuotoon tämä oli kuollut, ja

4. 2-vuotiasta tytärtään E:tä kerran rintakehälle ja 10 kertaa selkään, mihin pistohaavoihin ja useista sisäelinten vammoista aiheutuneeseen verenvuotoon tämä oli kuollut.

Käräjäoikeus lausui, että jutussa esitetty näyttö, erityisesti oikeuslääketieteellisten ruumiinavausten yhteydessä tehdyt havainnot, joista oikeuslääkäri oli käräjäoikeudessa yksityiskohtaisesti kertonut, ei tukenut sitä A:n väitettä, että hän olisi vasta surmaamisten jälkeen alkoholia nautittuaan täydentänyt tekojaan puukonpistoilla jo kuolleisiin uhreihinsa.

Kaikki neljä A:n perheenjäseniin kohdistunutta tappoa, jotka oli tehty puukolla iskemällä tai pistämällä ilmeisesti hyvin aggressiivisessa mielentilassa, oli katsottava tehdyiksi erityisen raa'alla ja julmalla tavalla ja kaikkia niitä oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeinä vastarintaan kykenemättömän nuorimman lapsen E:kin kohdalla erityisesti siitä syystä, että isän oikeudellinen, biologinen, sosiaalinen ja moraalinen velvollisuus oli toimia lastensa suojelijana ja varjelijana.

Suoritetun mielentilatutkimuksen mukaan A kärsi sekamuotoisesta persoonallisuushäiriöstä, jossa oli epävakaita, narsistisia ja pakko-oireisia piirteitä. Lisäksi hänellä oli ollut rikosten tekoaikana keskivaikea masennustila. Näistä syistä A oli ollut tutkimuksen perusteella annetun lausuntoehdotuksen mukaan rikosten tekoaikana täyttä ymmärrystä vailla.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus oli antamassaan lausunnossa samoin katsonut, että oli perusteltua pitää A:ta rikosten tekoaikana alentuneesti syyntakeisena, koska hän oli rikoksia edeltäneiden kahden kuukauden aikana ollut siinä määrin masentunut, että hänen masennustilaansa tekojen aikaan voitiin pitää keskivaikeaa vakavampana. A:lle oli luonteenomaista myös huomattava vaativuus, joustamattomuus, riippuvuus läheisistä ihmisistä sekä ahdistuksen torjuminen ja kieltäminen todellisuutta vääristävässä määrin. Näistä seikoista johtuen A:n selviytymiskeinot muuttuneissa olosuhteissa olivat vähäiset.

Tutkimuksen, lausunnon sekä oikeuskäsittelyn aikana A:sta ja hänen teoistaan saamansa käsityksen perusteella käräjäoikeus katsoi A:n rikokset tehdessään olleen täyttä ymmärrystä vailla. Tätä johtopäätöstä tukivat A:n ilmeinen huonomuistisuus tekojensa suhteen sekä varsin heikoilta vaikuttavat kyvyt säännellä tekemisiään ja käsittää tekojensa oikeudellinen ja moraalinen merkitys.

Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdan, 3 luvun 4 §:n 1 momentin, 7 luvun 1 §:n 1 momentin ja 2 §:n sekä 2 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdyistä neljästä murhasta 14 vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Kettunen sekä lautamiehet Jetsu, Keinänen ja Myöhänen.

Eri mieltä olleet lautamiehet Jetsu ja Myöhänen totesivat, että A oli toiminut rikokset tehdessään luonteensa mukaan pikkutarkasti, järjestelmällisesti ja harkitusti eikä hänessä ollut todettu mitään psyykkistä tai fyysistä sairautta, vikaa tai edes hoidon tarvetta. Näillä perusteilla Jetsu ja Myöhänen, jotka muutoin olivat samaa mieltä kuin enemmistö, katsoivat A:n olleen teot tehdessään täydessä ymmärryksessä ja tuomitsivat hänet sen vuoksi neljästä murhasta elinkaudeksi vankeuteen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 7.5.1998

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä, B:n, C:n, D:n ja E:n oikeudenomistajat sekä A olivat saattaneet asian lausui, että surmaaminen oli kohdistunut perheenjäseniin, vaimoon B:hen sekä puolustuskyvyttömiin lapsiin C:hen, D:hen ja E:hen. Surmaamisessa kuhunkin uhriin oli suunnattu lukuisia kuoleman aiheuttaneita puukoniskuja. Lyönnit olivat kohdistuneet ensiksi vaimoon B:hen makuuhuoneessa ja välittömästi sen jälkeen makuuhuoneen viereisessä oleskeluhuoneessa olleisiin D:hen ja E:hen sekä kesäasunnon ulkopuolella olleeseen C:hen. Uhrien saamista vammoista päätellen B, C ja D olivat yrittäneet puolustautua puukoniskuja vastaan. Uhrien vammauduttua jo kuolettavasti tai jo kuoltua A oli vielä uudelleen lyönyt lukuisia kertoja puukolla uhrejaan kuolettaville alueille varmistautuakseen heidän kuolemisestaan. Huomioon ottaen tekojen kohdistumisen samassa tilaisuudessa useisiin perheenjäseniin ja erityisesti puolustuskyvyttömiin lapsiin sekä tekijässään määrätietoista surmaamispyrkimystä osoittavan tekotavan, surmaamisen jatkamisen uhrien puolustautumisesta huolimatta, uhrien lukuisuuden sekä uhrien kuolemasta varmistautumisen, hovioikeus katsoi, että teot oli tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla ja surmaamisia myös kokonaisuutena arvostellen oli pidettävä törkeinä. Sen vuoksi tekoja oli arvosteltava murhina.

A oli surmatessaan perheenjäsenensä toiminut johdonmukaisesti ja harkitusti. Hänen oli täytynyt käsittää tekojensa tosiasiallinen luonne ja oikeudenvastaisuus. Hovioikeus katsoi, että terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen mielentilalausunnosta ilmenevä masennustila tai persoonallisuushäiriö eivät olleet heikentäneet A:n mahdollisuuksia säädellä toimintaansa niin olennaisesti, että hänen olisi sen johdosta harkittava murhat tehdessään olleen täyttä ymmärrystä vailla.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että A oli syyllistynyt täydessä ymmärryksessä neljään murhaan ja sen vuoksi soveltaen rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohtaa tuomitsi A:n elinkaudeksi vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Launis, Snellman ja Hakkarainen (eri mieltä). Esittelijä Sirpa Randelin (mietintö).

Esittelijän mietintö oli rikosten oikeudellisen luonteen osalta hovioikeuden tuomion mukainen. Muilta osin mietinnössä lausuttiin seuraavaa:

Käräjäoikeuden tuomiossa on selostettu A:ta koskevaa mielentilatutkimuslausuntoa ja terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen antamaa lausuntoa. Mielentilatutkimuslausunnossa on lisäksi nimenomaisesti mainittu, että A:n persoonallisuushäiriö ja masentuneisuus ovat oleellisesti heikentäneet syytteenalaisten tekojen aikana hänen kykyään säädellä käyttäytymistään sekä hänen kykyään ymmärtää tekojensa tosiasiallinen ja oikeudellismoraalinen luonne. Masentuneisuuteen liittyvillä kognitiivisilla vääristymillä ja A:n persoonallisuushäiriön erityisesti pakko-oireisilla piirteillä on syy-yhteys syytteenalaisiin tekoihin. Tällä ja käräjäoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus katsonee, kuten käräjäoikeus, että A on ollut kysymyksessä olevat rikokset tehdessään täyttä ymmärrystä vailla.

Hovioikeus katsonee, että käräjäoikeuden A:lle tuomitsema rangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksista ilmenevään tekijän syyllisyyteen.

Näillä perusteilla hovioikeus katsonee, ettei ole syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto:

Hovioikeudenneuvos Hakkarainen: Hyväksyn mietinnön.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati hovioikeuden tuomion muuttamista siten, että hänet tuomitaan neljän murhan sijasta täyttä ymmärrystä vailla tehdyistä neljästä taposta.

Virallinen syyttäjä sekä B:n, C:n, D:n ja E:n oikeudenomistajat antoivat heiltä pyydetyt vastaukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.1.2000

Perustelut

Rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi, jos tappo tehdään erityisen raa'alla tai julmalla tavalla ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rikoslain 3 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan on elinkautisen vankeusrangaistuksen sijasta tuomittava vankeutta vähintään kaksi ja enintään 12 vuotta, jos rikoksentekijän harkitaan rikosta tehdessään olleen täyttä ymmärrystä vailla.

A on alempien oikeuksien tuomioissa kerrotuin tavoin surmannut vaimonsa B:n sekä kolme alaikäistä lastaan, 7-vuotiaan C:n, 5-vuotiaan D:n ja 2-vuotiaan E:n lyömällä heitä kutakin lukuisia kertoja puukolla eri puolille vartaloa, B:tä yhteensä 39 kertaa, C:tä yhteensä 18 kertaa, D:tä yhteensä 26 kertaa ja E:tä yhteensä 11 kertaa. Kaikkiin neljään on kohdistunut lukuisia kuolettavia puukoniskuja. Riippumatta siitä, missä vaiheessa kukin uhri on menettänyt tajuntansa ja siitä, ovatko lyönnit tapahtuneet yhtäjaksoisesti vai onko A kertominsa tavoin myöhemmin palannut varmistamaan uhrien kuoleman, kerrotunlaiset surmaamiset on hovioikeuden tuomiossa muutoin mainituilla perusteilla tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla ja niitä on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeinä.

Mielentilatutkimusta varten hankittujen selvitysten mukaan A kärsii persoonallisuushäiriöistä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle annetussa lausuntoehdotuksessa todetaan hänellä esiintyvän epävakaaseen persoonallisuushäiriöön sopien mielialan ailahtelua sekä pyrkimystä välttää hylätyksi tulemista. Pakko-oireiseen persoonallisuushäiriöön sopien hänellä oli tunneilmaisujen rajoittuneisuutta, liiallista pikkutarkkuutta sekä täydellisyyden tavoittelua. Persoonallisuudeltaan hänet todetaan joustamattomaksi ja toimintatavoiltaan vaihtoehdottomaksi. Hän pyrkii tarkkuudella ja suunnitelmallisuudella hallitsemaan elämäänsä. Lausuntoehdotuksen mukaan persoonallisuushäiriö ja masentuneisuus ovat oleellisesti heikentäneet tekojen aikana hänen kykyään ymmärtää tekojensa tosiasiallinen ja oikeudellis-moraalinen luonne sekä säädellä käyttäytymistään. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnossa, jossa masennustilaa pidetään keskivaikeaa vakavampana, yhdytään näihin arvioihin.

Selvitysten mukaan A ei ole ollut psyykkisten syiden vuoksi hoidossa eikä hän mielentilatutkimuksen päättyessä ole myöskään ollut tahdonvastaisen sairaalahoidon tarpeessa. A on ollut ennen tekoja noin 20 vuoden ajan saman työnantajan palveluksessa eikä hänen menestymisessään työelämässä ja ihmissuhteissa ilmene tavallisuudesta poikkeavaa. Hän on omistautunut paljolti perhe-elämälle.

Nyt kysymyksessä olevia tekoja edeltäneiden kahden kuukauden ajan A oli avioliitossaan ilmenneiden vaikeuksien seurauksena kärsinyt unettomuudesta ja masennuksesta. Avioliitossa ilmenneitä ongelmia hän oli pyrkinyt selvittämään järkevästi eikä hän ole tässäkään yhteydessä osoittanut poikkeavaa käyttäytymistä. Hän oli pystynyt keskustelemaan ongelmastaan myös erään työtoverinsa kanssa.

A on itse toistuvasti kertonut muistavansa teot huonosti. Tekojen jälkeen tavattaessa hän oli jo nauttinut huomattavan määrän alkoholia ja oli lisäksi vahingoittanut itseään. Hän on kuitenkin myöhemmin kyennyt kertomaan muun muassa missä järjestyksessä tapahtumat olivat edenneet. Mielentilatutkimuksessa hänen yleinen todellisuudentajunsa on katsottu normaaliksi.

Sen puolesta, että A teot tehdessään olisi ollut alentuneesti syyntakeinen, puhuu hänen käyttämänsä väkivallan rajuus ja erityisesti sen kohdistuminen, paitsi hänen vaimoonsa, myös hänelle erittäin läheisiin omiin pieniin lapsiin. Mielentilatutkimuksen mukaan A:n masentuneisuudella ja persoonallisuushäiriön erityisesti pakko-oireisilla piirteillä onkin ollut syy-yhteys hänen tekoihinsa.

A on perheensä jäsenet tappaessaan toiminut johdonmukaisesti ja määrätietoisesti. Hänen käyttäytymisensä ennen tekoja sekä niiden toteuttamiseen liittyvät seikat puhuvat kuitenkin sitä vastaan, että hänen mielentilansa tapahtumahetkellä olisi ollut siinä määrin järkkynyt, ettei hän olisi ymmärtänyt nyt kysymyksessä olevan kaltaisten tekojen tosiasiallista luonnetta ja oikeudenvastaisuutta. Samoista syistä ei myöskään ole pääteltävissä, että persoonallisuushäiriö ja masentuneisuus olisivat heikentäneet hänen kykyään säädellä toimintaansa niin olennaisesti, että hänen olisi sen johdosta rikokset tehdessään harkittava olleen täyttä ymmärrystä vailla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Suhonen, Tulokas, Palaja (eri mieltä) ja Bygglin. Esittelijä Pekka Turunen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Palaja: Tekojen rikosoikeudellisesta luonteesta olen samaa mieltä kuin Korkeimman oikeuden enemmistö.

Mielentilatutkimuksen perusteella laaditussa lausuntoehdotuksessa on katsottu A:n kärsivän sekamuotoisesta persoonallisuushäiriöstä, jossa on epävakaita, narsistisia ja pakko-oireisia piirteitä. Hänellä on lisäksi todettu olleen keskivaikea masennustila. Lausuntoehdotuksen mukaan A:n persoonallisuushäiriö ja masentuneisuus ovat oleellisesti heikentäneet hänen kykyään säädellä käyttäytymistään tekojen aikana ja ymmärtää tekojensa tosiasiallinen ja oikeudellis-moraalinen luonne. Masentuneisuuteen liittyvillä kognitiivisilla vääristymillä ja erityisesti persoonallisuushäiriön pakko-oireisilla piirteillä on lausuntoehdotuksessa todettu olleen syy-yhteys A:n tekemiin rikoksiin. Lausuntoehdotuksessa on päädytty siihen, että A on tekojen aikana ollut täyttä ymmärrystä vailla. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausunnon mukaan A:n masentuneisuus tekojen ajankohtana on ollut keskivaikeaa vakavampi. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus on niin ikään todennut A:n teot suorittaessaan olleen täyttä ymmärrystä vailla.

Sanotuilla perusteilla katson, että A on hänen syykseen luetut rikokset tehdessään ollut täyttä ymmärrystä vailla. Käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä niistä ilmenevään tekijän syyllisyyteen.

Tuomitsen A:n käräjäoikeuden soveltamien lainkohtien nojalla täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdyistä neljästä murhasta 14 vuodeksi 10 kuukaudeksi vankeuteen.