Miten kuolemanrangaistus sopisi Suomalaiseen oikeuskäsitykseen, voitaisiinko sitä soveltaa jossakin tapauksessa rangaistuksena. Mitä mieltä olette ? Kommentoikaa !

Olen ottanut esille pari tapausta, ensimmäisessä patologinen väkisinmakaaja, jonka uhreja ovat kaksi nuorta naista ja lapsi, mies käyttää julmaa väkivaltaa uhrejaan kohtaan, yksi uhreista kuolee, tänään tuo rikoksentekijä on jo keskuudessamme tuomionsa kärsineenä, vapaana miehenä. Toisessa tapauksessa perheenisän kontrolli pettää ja neljä läheistä joutuvat uhreiksi ikävin seurauksin, kohta hänkin on vapaa ja jatkaa elämäänsä, kenties perustaa perheen ja saa lapsia.

Miten graavin rikoksen tekijä itse sovittaa tekonsa, saako hän koskaan mielenrauhaa, voiko painajaisen unohtaa. Kysymyksiä ja taas kysymyksiä, joihin emme voi vastata.

Ohessa taustaa kuolemanrangaistukselle ja siitä miten kuolemanrangaistukseen suhtaudutaan eri puolilla maailmaa. (*kopio wikipediasta)

Suomessa

Suomen suuriruhtinaskunnassa vuodesta 1823 alkaen ja sittemmin itsenäisessä Suomessa rauhan aikana kuolemaan tuomitut armahdettiin muuttamalla rangaistus karkotukseksi tai elinkautiseksi kuritushuonerangaistukseksi.

Suomessa kuolemanrangaistus on poistettu laista vuonna 1949 rauhan aikana tehtyjen rikosten osalta. Koko rangaistusjärjestelmästä se on poistettu vuonna 1972. Perustuslakiin on nykyään kirjattu kuolemanrangaistuksen kielto.

Ilmeisesti viimeinen rauhan aikana teloitettu henkilö oli Tahvo Putkonen 8. heinäkuuta 1825. Pieksämäkeläinen renki Tahvo Putkonen tuomittiin miestaposta. Tuomioksi tuli kuolemantuomio kaula katkaisemalla ja hautaaminen kirkkomaan ulkopuolelle sekä 24 hopeatalarin sakot oikeuden halventamisesta, juopottelusta ja pyhärauhan rikkomisesta. Tämän jälkeen langetetut kuolemanrangaistukset muunnettiin karkotukseksi Siperiaan. Aikaisemmin kuolemanrangaistuksen täytäntöönpano oli vaihdellut eri aikoina paljonkin. Esimerkiksi keskiajalla Ruotsissa tapon saattoi sovittaa sakolla.

Vuoden 1918 sotatapahtumien yhteydessä kuolemanrangaistuksia annettiin ja pantiin täytäntöön yli 20 000. Kuolemantuomioiden laillisuus oli usein kyseenalainen. Suurin osa tuomioista annettiin pika- tai kenttäoikeuksissa, joiden toimivaltaa ei ollut perustettu lailla vaan paikallisen suojeluskunnan tai sotilasjohdon valtuutuksella. Vastaavasti punaisella puolella kuolemantuomioita antoivat kansan- ja vallankumoustuomioistuimet, joiden toimivalta ei perustunut lakiin. Ylimääräiset valtiorikostuomioistuimet asetettiin sodan päätyttyä keväällä 1918 säädetyn lain nojalla tutkimaan punavankien rikoksia, mutta niidenkin antamien kuolemantuomioiden laillisuus oli kyseenalaista. Suurin osa annetuista 555 kuolemantuomiosta annettiin osallisuudesta murhiin. Valtiopetoksesta, jonka tunnusmerkistön punaisten yrittämä vallankumous täytti, ei ollut säädetty rangaistukseksi kuolemantuomiota. Maanpetoksen tunnusmerkistö olisi vaatinut Suomen oloa sodassa, mutta tällaista ei ollut laillisessa järjestyksessä julistettu Venäjää vastaan. Toisaalta, jos Suomi olisi ollut sodassa, vangiksi saatuja venäläisiä olisi tullut kohdella sotavankeina ampumisen sijasta.

Talvi- ja jatkosodan aikana pantiin täytäntöön noin 550 kuolemanrangaistusta, joista ehkä 90 prosenttia annettiin vakoilijoille ja tuhotöiden tekijöille. Taistelutilanteissa ja niiden yhteydessä esimiehen ampumisoikeutta sotapelkuruudesta käytettiin vain joitakin kertoja. Tunnettu tapaus on aseistakieltäytyjä Arndt Pekurisen teloitus syksyllä 1941. Viimeinen kuolemanrangaistus Suomessa langetettiin ja toteutettiin vuonna 1944, kun teloitettiin kolme venäläistä sotavankia. Vuonna 1972 kuolemanrangaistus poistettiin rikoslaista myös sota-aikana tehtyjen rikosten osalta. Vuonna 1995 kuolemanrangaistuksen kielto kirjattiin perustuslakiin osana perusoikeusuudistusta

Käyttö maailmalla

Seuraavissa maissa kuolemantuomio on edelleen mahdollinen:

Afganistan, Antigua ja Barbuda, Bahama, Bahrain, Bangladesh, Barbados, Belize, Botswana, Burundi, Dominica, Egypti, Eritrea, Etelä-Korea, Etiopia, Gabon, Ghana, Guatemala, Guinea, Guyana,

Intia, Indonesia, Iran, Irak, Jamaika, Japani, Jemen, Jordania, Kamerun, Kazakhstan, Kiina, Komorit, Kongon demokraattinen tasavalta, Kuuba, Kuwait, Kirgisia, Laos, Lesotho, Libanon, Libya, Malawi, Malesia, Mongolia,

Nigeria, Oman, Pakistan, palestiinalaisalueet, Päiväntasaajan Guinea, Qatar, Ruanda, Sambia, Saudi-Arabia, Sierra Leone, Singapore, Somalia, St. Kitts ja Nevis, St. Lucia., St. Vincent ja Grenadiinit, Sudan, Swazimaa, Syyria,

Taiwan, Tadzhikistan, Tansania, Thaimaa, Trinidad ja Tobago, Tshad, Uganda, Uzbekistan, Valko-Venäjä, Vietnam, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Yhdysvallat sekä Zimbabwe.

Seuraavissa maissa kuolemanrangaistus on mahdollinen, mutta se voidaan määrätä vain poikkeusoloissa, esimerkiksi sodan tai konfliktin aikana.

Albania, Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Cookin saaret, El Salvador, Fidzhi, Israel, Latvia sekä Peru.

On maita, joissa kuolemanrangaistusta ei ole poistettu lainsäädännöstä, mutta teloituksista on käytännössä luovuttu. Niitä ovat:

Algeria, Benin, Brunei, Burkina Faso, Gambia, Grenada, Kenia, Keski-Afrikan tasavalta, Kongon tasavalta, Madagaskar, Malediivit, Mali, Marokko, Mauritania, Myanmar, Nauru, Niger, Papua-Uusi-Guinea, Sri Lanka, Surinam, Togo, Tonga, Tunisia sekä Venäjä.

Etyj-maat

Muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimus kieltää kuolemanrangaistuksen, ja lähes kaikki Euroopan valtiot ovat poistaneet sen käytöstä. Etyj eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö on merkittävä alueellinen turvallisuusjärjestö, jota Euroopan unioni pitää yhtenä ihmisoikeuspolitiikan keskeisistä toimijoista. Etyj:n 55 osanottajavaltiosta vain kolme eli Uzbekistan, Valko-Venäjä ja Yhdysvallat sallii kuolemantuomion.

Uzbekistanissa ja Valko-Venäjällä ei pidetä virallista tilastoa teloituksista. Yhdysvalloissa toimeenpantiin vuonna 2004 yhteensä 59 teloitusta: 23 Texasissa, 7 Ohiossa, 6 Oklahomassa, 5 Virginiassa, 4 Pohjois-Carolinassa, 4 Etelä-Carolinassa, 2 Floridassa, 2 Alabamassa, 2 Georgiassa, 2 Nevadassa, 1 Arkansasissa ja 1 Marylandissa.

Kuolemantuomio on kielletty 12 Yhdysvaltain osavaltiossa, Alaskassa, Havaijissa, Iowassa, Länsi-Virginiassa, Mainessa, Massachusettsissa, Michiganissa, Minnesotassa, Pohjois-Dakotassa, Rhode Islandissa, Vermontissa ja Wisconsinissa. Yhdysvalloissa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpano oli keskeytyksissä 1967–1976, kun korkein oikeus oli arvioinut kuolemanrangaistuksen "julmaksi ja epätavalliseksi" ja siten perustuslain vastaiseksi. Lakeja ja tulkintaa on sittemmin muutettu, ja kuolemanrangaistus otettu jälleen käyttöön. Kaksoismurhasta tuomittu Kenneth Lee Boyd oli tuhannes teloitettu vuoden 1976 jälkeen. Hänet teloitettiin myrkkyruiskeella 2. joulukuuta 2005. Vuoden 2004 lopussa kuolemanrangaistusta oli odottamassa 3315 henkilöä, joista 1464 oli muita kuin valkoisiksi luokiteltuja. Eräissä tutkimuksissa kuolemanrangaistukseen johtaneissa oikeudenkäynneissä on havaittu useita puutteita. Lisää tietoa löytyy artikkelista Kuolemanrangaistus Yhdysvalloissa.

Albaniassa kuolemantuomio on rauhan aikana kielletty, mutta mahdollinen sodan ja hätätilan aikana tehdyistä vakavista rikoksista. Latvia on EU:ssa poikkeus, koska siellä kuolemantuomio on mahdollinen murhasta sota-aikana. EU on aina kuolemantuomiota vastaan.

Kuolemantuomio on mahdollinen, mutta tosiasiallisesti (de facto) kielletty neljässä maassa: Kazakstanissa presidentti sääti kuolemaantuomittujen armahduksesta ja elinikäisestä vankeudesta vuoden 2004 alusta. Säädöstä noudatetaan siihen asti kunnes kuolemantuomioiden kieltäminen saadaan ratkaistuksi. Kirgisian perustuslaki sallii ampumisen joistakin rikoksista, mutta presidentti on antanut useita perättäisiä armahdussäännöksiä. Tadzikistanin laki sallii ampumisen joistakin rikoksista, mutta 30. huhtikuuta 2004 lähtien presidentin armahdus on mahdollistanut tilalle 25-vuotisen vankeuden. Venäjän laki sallii ampumisen, mutta presidentti on armahtanut vuodesta 1996. Kuolemantuomion tilalle on annettu 25 vuotta vankeutta.

Seuraavissa Etyj-maissa kuolemantuomio on kielletty: Alankomaat, Andorra, Armenia, Azerbaidzan, Belgia, Bosnia ja Hertsegovina, Bulgaria, Espanja, Georgia, Irlanti, Islanti, Italia, Itävalta, Kanada, Kreikka, Kroatia, Kypros, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Makedonian tasavalta, Malta, Moldova, Monaco, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, San Marino, Serbia ja Montenegro, Slovakia, Slovenia, Suomi, Sveitsi, Tanska, Tšekki, Turkki, Turkmenistan, Ukraina, Unkari, Vatikaani, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Muualla

Nykyään eniten teloituksia toimeenpannaan Kiinassa, väkilukuun suhteutettuna määrän arvellaan olevan suurin Singaporessa. Teollisuusmaista (OECD) kuolemantuomiota käytetään Yhdysvalloissa, Japanissa ja Etelä-Koreassa.

Vuonna 2004 eniten teloituksia tapahtui Kiinassa, arviolta 3400, ja seuraavaksi eniten Iranissa 159, Vietnamissa 64 ja Yhdysvalloissa 59.

Viimeisin kuolemantuomioita täytäntöönpannut Euroopan neuvoston maa oli Ukraina. Ukrainassa teloitukset olivat valtionsalaisuuksia, joista ei tiedotettu edes omaisille, eikä niistä annettu lukuja julkisuuteen. Vuonna 1996 Ukrainassa teloitettiin Amnestyn mukaan 176 ihmistä. Tuona vuonna enemmän ihmisiä teloitettiin vain Kiinassa. Teloitukset suoritettiin pistoolinlaukauksella päähän