Tämä tapaus oli otsikoissa 90-luvun loppupuolella. Mies pahoinpiteli naista saaressa olevassa kesäasunnossa, nainen pakeni saaresta uimalla, mutta naisen 5-vuotias tytär jäi miehen uhriksi...
Joensuun käräjäoikeuden tuomio 19.1.1998

Käräjäoikeus lausui virallisen syyttäjän ja B:n ajamista syytteistä selvitetyksi, että A oli 10.8.1997 Liperissä 1) yrittänyt tappaa B:n kuristamalla tätä voimakkaasti kurkusta ja lyömällä pitkäteräisellä puukolla kohti tämän ylävartaloa. B:lle, joka oli onnistunut pakenemaan kuristusotteesta ja väistämään osittain puukoniskun, oli aiheutunut hankautumia ja ruhjeita kaulan alueelle ja noin 2,5 senttimetrin pituinen naarmu leukaan sekä 2) tappanut 23.11.1991 syntyneen B:n lapsen C:n kuristamalla tätä kaksi eri kertaa voimakkaasti kurkusta, pistämällä isokokoisella puukolla leukakulmaan ja niskaan sekä viiltämällä kaulan niin, että hengitystiet, ruokatorvi ja kaulanalueen verisuonet olivat leikkautuneet. Kuristamisesta oli aiheutunut kilpiruston murtumia ja kuolema oli aiheutunut kaulan verisuonivaurioista.

Surmaamistapa kohdassa 2 oli ollut julma ja uhrille tuskaa tuottava sekä tekijässään erityistä raakuutta osoittava, joten murhan tunnusmerkistö täyttyi tältä osin. Pohtiessaan oliko rikos myös kokonaisuutena arvostellen törkeä käräjäoikeus totesi, että A oli ollut varustautuneena usealla väkivallan käyttöön soveltuvalla välineellä ja että hän oli jo 1 kohdassa kerrotuin tavoin yrittänyt surmata B:n. Teko oli B:n päästyä pakoon kohdistunut hänen sijastaan viattomaan sijaiskärsijään C:hen. Näin ollen teko oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen 1 kohdassa tapon yritykseen ja 2 kohdassa murhaan ja tuomitsi A:n rikoslain 4 luvun 1 §:n 1 momentin, 21 luvun 1 §:n 2 momentin ja 2 §:n 1 momentin nojalla elinkaudeksi vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Räsänen (eri mieltä) sekä lautamiehet Immonen, Tiilikainen ja Törrönen.

Käräjätuomari Räsänen totesi 2 kohdassa syyksiluetun rikoksen kokonaisarvostelusta, että tapahtumia oli edeltänyt tuntikausia kestänyt B:n äksyily ja nalkutus. Tämä oli aiheuttanut A:ssa ärtymystä ja lopulta johtanut hänet hallitsemattomaan raivotilaan, johon joutumiseen oli myötävaikuttanut A:n nauttima voimakas pirtusekoitus. Tässä tilassa ollessaan A ei ollut enää pystynyt kontrolloimaan toimiaan, vaan oli tehnyt syytteessä kuvatut teot hallitsemattomassa, aggressiivisessa ja yhtäjaksoisessa raivonpurkauksessa. Vaikka tappo olikin tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla, ei sitä voitu pitää kokonaisuutena arvostellen murharikoksen edellyttämällä tavalla törkeänä, joten teko oli luettava A:n syyksi tappona. Sen vuoksi Räsänen tuomitsi A:n tapon yrityksestä ja taposta yhteiseen 12 vuoden vankeusrangaistukseen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 2.6.1998

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja B olivat saattaneet asian, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta. Käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi, että tappo oli tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla. Arvioidessaan sitä, oliko tappo ollut myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, hovioikeus otti huomioon, että A oli käräjäoikeuden tuomion 1 kohdassa kerrotulla tavalla ensin yrittänyt surmata B:n, joka oli kuitenkin päässyt pakenemaan saaresta. Sen jälkeen A oli surmannut B:n 5-vuotiaan lapsen C:n, joka oli äitinsä jouduttua poistumaan saaresta jäänyt täysin riippuvaiseksi A:n huolenpidosta. Mainittujen seikkojen perusteella hovioikeus päätyi siihen, että rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ollikainen, Jokinen ja Hietala. Esittelijä Katriina Rapo.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle myönnettiin valituslupa. Valituksessaan A vaati hovioikeuden tuomion muuttamista muun muassa siten, että hänet 2 kohdan osalta tuomitaan murhan asemesta taposta.

Virallinen syyttäjä ja B antoivat pyydetyt vastaukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.3.2000

Perustelut

A on käräjäoikeuden hänen syykseen lukemin tavoin kuristettuaan ensin B:tä voimakkaasti kurkusta lyönyt tätä pitkäteräisellä puukolla kohti ylävartaloa. Vaikka B on onnistunut osittain väistämään puukoniskun, A:n on täytynyt ymmärtää, että sen varsin todennäköisenä seurauksena olisi B:n kuolema. Näillä perusteilla A:n on näytetty syyllistyneen hänen syykseen luettuun tapon yritykseen.

Rikoslain 21 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan jos tappo tehdään muun muassa erityisen raa'alla tai julmalla tavalla ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksen tekijä on tuomittava murhasta.

Ennen surmaa A on kuristamalla pahoinpidellyt B:tä, joka tästä pelästyneenä on herättänyt tyttärensä C:n. A on C:n ollessa läsnä puukoniskulla yrittänyt tappaa B:n. Hän on kuristanut myös pelosta itkevää C:tä kurkusta. Äidin paettua uimalla saaresta, viisivuotias C on jäänyt avuttomana ja puolustuskyvyttömänä yksin A:n kanssa. Näissä olosuhteissa A on toistamiseen kuristanut C:tä sekä aiheuttanut hänelle puukolla niskaan ja oikeaan leukakulmaan kaksi pistohaavaa ja kaulan etupuolelle poikittaissuuntaisen 7,5 senttimetrin pituisen viiltohaavan, joka oli katkaissut ruokatorven ja henkitorven ja leikannut kaulalaskimon haaroja ja vasemmanpuoleisen yhteisen kaulavaltimon ja sisemmän kaulavaltimon. Peruskuolinsyynä on ollut laaja kaulan viiltohaava. Korkein oikeus katsoo, että tappo on tehty erityisen raa'alla tavalla ja että se kohdistuessaan kerrotuin tavoin puolustuskyvyttömään pikkulapseen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Haarmann, Suhonen, Tulokas, Palaja ja Bygglin. Esittelijä Pekka Turunen.